Sida 14 [14]
OCR
13 kaikkea on kiinteän asutuksen laaja leveäminen ja maanviljelyksen edistyminen suuressa osassa sitä aluetta, johon lappalaiset ovat vieneet poroJaan laitumelle, tuottanut vaikeuksia, joita kodicillin määräykset eivät voi poistaa. On siis tarpeen saada täydellisempiä ja nykyisiin suhteisiin paremmin sovitettuja määräyksiä. Laajojen ja pitkien neuvottelujen jälkeen molempien valtakuntien välillä, jotka aloitettiin jo 1840-luvulla, aikaansaatiin niinmuodoin tunnetun lain kautta 6 p. kesäk. 1883 sopimus niistä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka kuuluivaåt kummankin valtakunnan lappalaisille toisessa valtakunnassa oleskellessaan. Tämä sopimus oli kuitenkin määrätty olemaan voimassa ainoastaan vissin rajoitetun ajan, ja jatkuvan kehittymisen johdosta on katsottu olevan tarpeen laatia sitä uudestaan.. Neuvottelut tästä asiasta molempien valtakuntien edustajien välillä ovat kestäneet monta vuotta. Heidän ehdotuksestaan ovat valtakunnat molemmin puolin hyväksyneet uusia määräyksiä, jotka ovat perustetut kodicilliin ja Karlstadin konventsioniin. Nämä määräykset sisältyvät erääseen 5 p. helmik. 1919 allekirjoitettuun sopimukseen, jota nimitetään konventsioniksi siirtolappalaisten oikeudesta porojen laiduntamiseen. Tämä konventsioni otetaan visseillä pienemmillä poikkeuksilla käytäntöön vuodesta 1923 asti ja on voimassa 30 vuotta tai 1952 vuoden loppuun saakka. Jos sitä silloin ei peruuteta toisen tai toisen valtakunnan puolesta, tulee se vielä olemaan voimassa vissejä vuosia. Ne määräykset, jotka koskevat lappalaisten suhteita sillä ajalla, kuin he oleskelevat vieraassa
